Where the winds hit heavy on the borderline

Hei vaan! Tämä on jo kolmas viikkomme Suomessa mikä tuntuu ihan uskomattomalta. Muistan kun vielä Querétarossa mietin, että eihän tässä olla mihinkään menossa ja nyt tuntuu kuin en olisi poissa ollutkaan.

Kaikki on sujunut oikein hyvin. Vähäinen valon määräkään ei häiritse vaan motivoi lähtemään juoksulenkille tai saareen käppäilemään ennen pimeän laskeutumista. Nämä kuvat ovat läheisestä Malonsaaresta, jossa käytiin kera ystävien tarpomassa ja paistamassa makkaraa ja vaahtokarkkeja.




Lunakin uskaltaa jo astua ulos puihin kiipeilemään. Kylmyys tosin ajaa sen nopeasti takaisin sisälle. Sauna ja pukuhuone ovat sen uusia lempparipaikkoja, joihin se rötkähtää nukkumaan useiden tuntien päikkäreitä.





Nyt lähdetään juoksemaan läheisen hyppyrimäen rappusia. Tänään ei aurinkoa ole näkynyt, mutta kaikki ulkona on kauniin huurteista ja hiljaista että en voi lopettaa ihmettelyä. Kun vielä tulisi lunta ja jäät niin pääsisin opettamaan Jormalle hiihdon ja luistelun jalon taidon.

Eilen olimme -8C:ssa ja Jorma sanoi ettei se tuntunut edes kylmältä. Hyvä, koska ensi viikolla taidetaan olla sitten -16 C:ssa :D

Niin helppo, niin vaikea on lähteä

Täällä anoppilassa on niin kotoisaa. Meidän huone on varjopuolella, joten öisin siitä tulee oikea pakastin ja nukummekin viiden viltin alla. Aamut ovat sumuisia ja hyytäviä, mutta tämä tuskin on mitään verrattuna Suomen kylmyyteen. Kun herään aikaisin painelen ulos tyhjille kaduille ja juoksen läheiselle Chichin kukkulalle katselemaan citymaastureilla tuhatta ja sataa kaahailevia kotiäitejä.

Lunkki -Lunakin on sopeutunut yllättävän hyvin uuteen kotiinsa. Se on valloittanut yläkerran rahin itselleen ja köllöttelee siinä tyytyväisenä. Ehkäpä tuo rauhoittava calm -ruoka ei ollutkaan pelkkää hölynpölyä.




Pari päivää sitten koristelimme myös kuusen. Viimeiset neljä joulua olen viettänyt täällä Meksikossa, joten nyt on ihana kokea taas suomalainen joulu. Tulispa siitä oikein kylmä ja luminen!

Jouluinen mercado

Eilen lähdettiin appivanhempien kanssa etsimään jouluvaloja ja ostamaan päivällistarvikkeita Cruzin Mercadolta. Vaihteeksi otin kameran mukaan. Fiilistelen sitten tätä värikästä markkinatunnelmaa pimeässä Suomen talvessa.




















Vaatteita, vessanpöntön kansi, siansorkkia, Jeesus-nukke, joulukoristeita, piñatoja, tacoja, kukkoja... Mercadolta löytyy ihan kaikkea ja sitä mitä ei löydy ei tarvitse.

¡Adiós!

Tällä viikolla sanoin heipat koululle, päivätyölleni sekä suomen kielen tunneilleni ja rakkaille oppilailleni. En vieläkään käsitä että nämä olivat hyvästit, tuntuu ennemminkin että olisin lomalla ja kohta palaan jo tuttuihin rutiineihin.



Pomoni pääsi yllättämään läksijäisjuhlilla keskellä työpäivää.



Järkkäsimme jäähyväisillallisen Tikuassa oppilaiden ja parin kaverin kanssa.





Oppilaitteni kanssa juhlistettiin kurssin päättymistä  kera karjalanpiirakoiden, glögin ja kanelipullien. Sain kuin sainkin Napapiirin Sankarit -leffankin pyörimään! Oli kuulemma hyvä pätkä.




Lopuksi jaettiin vielä diplomit kuten aina kurssin päätteeksi kuuluu. Sain myös chapulineja, kirjan ja kaksi käsintehtyä paitaa lahjaksi. Pari kyyneltäkin taisin tirauttaa...  Vihaan hyvästejä, mutta vielä me nähdään!